Kohti suuria seikkailuja ja vielä suurempia puita. Vanhoissa punapuumetsissä tekee mieli vain nojailla muhkeiden puiden runkoihin ja kuunnella puiden tarinoita. Huimiin korkeuksiin kurkottelevat puut rauhoittavat kiireisenkin matkailijan mielen.
Point Arena Lighthouse on USA:n länsirannikon korkein majakka. Niemen nokasta on lyhyin matka (mantereelta) Hawaijille, noin 2 350 mailia. Majakan ympärillä vellova meri viilentää paikan kesähelteilläkin, joten täällä ei kärvistelty hikisenä. Raikas tuuli riepotti niin, että kallion reunalla tepastelu jo vähän hirvitti. Kunnon puuska ja hups vaan polskahdat mereen plutimaan yhdessä merileijonien kanssa.
Meri kuohui ja rummutti kumeasti vasten kallioita. Alhaalla lepuutteli ”räpylöitään” merileijona-porukka. Osa yritti kivellä köllötellessä vedellä päikkäreitä mutta nousuvesi pahkeinen heitti säännöllisesti kylmää vettä niskaan. Kukkulan kuninkuudesta käytiin kiistaa ja nähtiinpä pari osuvaa tönäisyä, kun kaveri huiskautettiin alas korkeimmalta lekottelupaikalta.
Maistuvan lounaan toivossa etsimme tämän idyllisen majoituspaikan mutta pelkkä vesi jäi kielelle. He tarjoilivat vain illallista, joten vatsa kurnien lueskelimme listaa ja päädyimme läheiseen kahvilaan lounaalle. Mendocinossa sijaitseva MacCallum House on kylän vanhin rakennus. Kesäinen jazz-festari oli kerännyt paikalle runsaasti musiikin ystäviä ja hiukan houkutti jäädä istumaan iltaa jazzin tahdissa.
Ajelimme Mendocinossa meren rannalle ja kas jouduimme pilven ”yliajamiksi”. Oli hauska tunnelma, kun mereltä saapui (lujaa vauhtia) tiheä ja kostea pilvi, joka pyyhkäsi ”lävitsemme” jatkaen matkaa kohti kylää. Seuraavaksi kylä peittyi pilviverhon taakse näkymättömiin.
Punapuumetsien kutsu oli vastustamaton ja niinpä tyydyimme kuuntelemaan jazzia pelkästään radiosta. Leggetissä ajoimme reilusti yli 2000 vuotta vanhan puun läpi, johon on 1930-luvulla sahattu/hakattu reikä. Chandelier Tree on saanut nimensä puun haarojen muodosta, jotka muistuttavat kattokruunua. Puun ympärysmitta on noin 6,4 metriä.
Humboldt Redwoodissa on Kalifornian luonnonpuistoista suurin punapuumetsäalue. Aluetta kutsutaan myös nimellä jättiläisten väylä – Avenue of the Giants. 30 mailin matkalla on 17 000 eekkerin verran yli 2000 vuotta vanhaa punapuumetsää. Puut nousevat 300 jalan korkeuteen (noin 91 metriä).
Rannikolla kasvavat punapuut ovat maailman korkeimpia yksilöitä. AIkoinaan täältä hakattiin puuta mm. San Franciscoon rakennettaviin taloihin mutta onneksi ymmärrettiin ajoissa, että nämä puut uusiutuvat ja kasvavat hitaasti. Hakkuiden sijaan perustettiin luonnonpuisto.
Punapuumetsässä kävely ja niska kekassa puiden latvojen ihmettely veti sanattomaksi. Syvemmällä metsässä oli hiljainen, unelias tunnelma. Tässä tosin olemme aivan tien reunassa parkkiksella ällistelemässä puita.
Eureka!! Tuulinen ja koleahko päivä ei haitannut, kun tutkailimme Eureka kaupungin muraaleja.
Who let the dogs out? Who, woof, who, woof, Who!
Pamahtaneen näköiset kujakatit virmuilivat roskiksen äärellä.
Hiukan hihiteltiin, kun näimme merkin tien poskessa. Koska ollaan ameriikassa kaikesta pitää varoittaa, että ei vaan tule sanomista jälkikäteen. Erään puiston reunalla siis varoiteltiin ruokkimasta villejä hirviä. Ei nyt ehkä tulisi suomalaisen matkailijan mieleen mennä tarjoilemaan leipäannosta metsän reunassa kurkkivalle hirvelle. Tosin olen itse tehnyt niin mutta hirvi oli kesytetty ”lemmikki” Ravintola Hirvikartanon aitauksessa Himoksella. Kuolaa muuten aika runsaasti leipää massuttaessaan.
Sylvian aarreaitasta löysimme hauskan pingviinikuvioisen jääpala-astian jo aiemmin hankitun pingviini sheikkerin kaveriksi. Ei ole tosin saatu vielä yhtään drinksua aikaiseksi, vaan kaikki vapaa-ajat matkustellaan.
Drinksuvaje johdu alkoholin tarjonnan puutteesta…tienvarsikauppa mainosti varsin muikean kokoista vodka-diiliä. Teimme uukkarin ja menimme ihan uteliaisuudesta sisälle kauppaan ihmettelemään, josko siellä olisi ollut tynnyrillinen vodkaa. No eipä näkynyt mutta paikka oli selvästi keskittynyt isompiin pulloihin ja vahvempiin juomiin. Luin jostain uutisesta, että eläkeläiset juovat entistä enemmän. Viinakaupan asiakaskunta todisti väitteen kirkkaasti todeksi. Kaikki asiakkaat meitä lukuunottamatta olivat eläkeläisiä. Sanoin Artolle, että pitää olla ruista ranteessa, että saa kannettua puolenkymmentä muutaman litran vetoisia pulloja autoon. Vaan eipä hätää, tässä kaupassa kantopalvelu kuului hintaan. Nuoret pojat roudasivat pullot kepeästi auton takahudlaariin ja matka jatkui kohti ruokakauppaa. Palvelu pelaa ja kauppa käy.
Olimme lounaalla tämän paikan vieressä ja koiria lappoi tasaiseen tahtiin sisään ja ulos. Todella suosittu paikka ja tarjoilija kertoi, että leipomuksia haetaan pitkänkin matkan päästä. Samalla saattoi hoitaa hurttansa koirapesulassa.
Arto ja kirjat = hamsteri vailla vertaa. Eipä silti minä hamsteroin täältä kasan joululahjoja. Kannattaa olla ajoissa liikkeellä.
Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen voimme olla tyytyväisiä, että mukaan lähti vain yksi hapsukassi. Huima paikka, mieletön tarjonta, rempseät myyjät sekä hyviä tarinoita. Portlandin boheemissa Hawthornessa on vintagepuotitarjontaa parhaimmillaan.
Portland (Oregon) sivukujalta löytyi soma pari pikkuisen talon edestä parkista.
Anki ja Arto Kanadassa 