Robottiautomaatti kirjastossa

Richmondin kirjasto oli kovin positiivinen yllätys. Helsingissä käytimme säännöllisesti Pikku-Huopalahdessa pöristelleen kirjastoauton palveluja. Tyytyväisinä kannoimme lehtiä ja kirjoja kotiin luettavaksi. Niinpä marssimme toiveikkaina kohti Richmondin kirjastoa hakemaan uusia, kanadalaisia kirjastokortteja. Vastaanotto oli lämmin ja avulias; kirjastokortit saatiin vaivatta heti käyttöön. Kirjaston täti neuvoi saman tien, kuinka käytetään kovin suosittua dvd-lainausrobottia. Joulupyhät olivat juuri tulossa ja ihmiset lainasivat leffoja kasapäin. Halutut leffat varataan netin kautta ja kirjastokorttia vilauttamalla robottiautomaatti surisee ja puhkuu ja hetken päästä sylkäisee halutut leffat ulos kidastaan. Lapsia masiina huvitti kovasti.

Lähes mykistyimme lehtihyllyjen luona. Valikoima oli todella laaja ja varsinkin auto- ja moottoripyörälehtiä oli runsaasti. Arton silmät pyörivät päässä ja lopputuloksena kannoimme kädet venyen kilokaupalla moottorilehtiä kotiin luettavaksi.

Kirjaston aulassa on ajankohtaan sopiva teemahylly. Näin loppuvuodesta tehdään lupauksia uusista elämäntavoista. Teemahyllyille oli koottu tsemppaavia opuksia tupakoinnin lopettaville, luonnollisesti laihduttajille oli omat kokkauskirjat ja urheiluoppaat, sinkuille deittioppaita, jotta hääkellot soisivat tulevan kesänä, parisuhdeoppaita niille, joiden hääkellojen kumu on jo vaiennut, erilaisia elämänmuutosoppaita sekä ohjeita työpaikkoja hakeville. Meistä tämä oli hauska ja erilainen tapa palvella asiakkaita.

Richmondin kirjastossa on erillinen studiohuone kielten opiskeluun, samoin kirjastossa on lukusaleja hiljaiseen opiskeluun sekä muita työskentelytiloja. Tarjolla on siis monipuolinen kattaus kaikenlaisia palveluja lapsista vanhuksille.

Puistossa asustaa mustien oravien lisäksi perinteisemmän värisiä ruskeita oravia sekä mustia kaniineja.

Plussaa kirjastoon menemiselle meille (vielä tässä vaiheessa) on se, että voimme oikaista sinne kauniin Minory Park-puiston kautta. Puistossa on somat lammikot, vesiputoukset ja istutukset. Erikoisuuksina tähän mennessä on bongattu pikimustat kaniinit ja oravat. Sellaisia ei Suomessa näkynyt,  kun Valpurin puiston kautta kulki Meilahteen tallille.

Minory Parkin musta orava teki heti selväksi, että herkkuja pitäisi olla. Kohti syöksynyt orava säkätti ankarasti, kun selvisi, että kassista löytyy vain kirjaston kirjoja eikä mitään herkkuja.

Suurta teatteria

Yksi osanen Kanadan seikkailussa oli luonnollisesti V8-moottorilla olevan auton hankkiminen. Arton tuntevat luonnollisesti ymmärtävät, että merkin piti olla Ford ja mallin Mustang tai sen ahdettu Cobra GT500 versio. Sen jälkeen alkoi peli, jota emme alunperin osanneet odottaa.

Autokaupassa käyminen oli ensinnäkin hermoja kiristävän hidasta toimintaa. Suomalaisen suorasukaisena ajattelimme, että hintatarjouksen tehtyämme kaupat olisivat selvät. Näin ei kuitenkaan käynyt. Ford-tehtaan ohjehinnan päälle dealerit olivat laittaneet muutaman tonnin lisähintaa, koska kyseessä ei ollut tavallinen Mustang, vaan harvinainen erikoisversio. Ja me puolestamme vaadimme ohjehinnasta käteisostajan alennusta (ja meidän neuvotteluasemaamme paransi, ettemme tyrkyttäneet vanhaa autoa vaihdossa, sillä se oli jo laitettu Suomessa lompakkoon).

Hintatarjousta palloteltiin pomolta toiselle, selvää päätöstä ei tullut. Koko juttu alkoi jo uuvuttavaa ja ärsyttää. Onneksemme saimme kullanarvoisen neuvon Arton työkaverilta ”Suhtautukaa siihen kuin teatteriesitykseen. Istukaa alas ja nauttikaa näytöksestä koko rahalla”.

Niinpä me teimme ja nautimme esityksistä. Hintatarjouksia heiteltiin, huokailuja, pomojen kanssa keskusteluja, vastatarjouksia, huokailuja, olemme ällistyneitä, näin vähän alennusta, ei voi olla totta ja taas näimme pomon huoneeseen säntäävän myyntimiehen selän. Välillä hän kyllä käväisi pelkästään savukkeella mutta palatessaan hänellä oli aina mustalla tussilla kirjoitettu vastatarjous mukanaan. Me nojauduimme taaksepäin tuoleissamme, otimme paremman asennon ja hiukan harhailevin katsein etsimme pähkinäkippoa. Tajusimme olevamme meille ainutkertaisessa tilanteessa; ostamassa käteisellä uutta Mustangia tai Shelby Cobraa.

Boss 302 Brown Bros. showroom-tilassa. Taustalla Arto ja myyntimiehemme Lukas.

Relattuamme asiat sujuivat mukavammin, ainakin meidän kannalta. Lopputuloksena, pitkien neuvottelujen, useiden autokauppiaiden ja erilaisten vaihtoehtojen puntarointien jälkeen ostimme vuoden 2012 Ford Mustang Boss 302:n. Auto tuntui tavattoman hauskalta, aina koeajolla nauratti, miten kivasti se murisi ja kulki. Vaikka moni käyttää Bossia pelkästään kilpa-autona radalla, niin meille se tulee ihan jokapäiväiseen ajoon. Ja siksi ostettiin takapenkillinen versio (eika Laguna Secaa). Bossilla aiomme seikkailla pitkin vuoristoteitä, liukastella Richmondin kaduilla ja kurvailla USA:n puolella katselemassa länsirannikon ihmeitä.

Siinäpä oli sitten joululahjaa meille kummallekin. Keltainen hurmuri punaisella rusetilla. Ho-ho-hoo!

Moni-ilmeinen Toronto oli kiehtova paikka

Muutaman päivän pikavisiitti Länsi-Kanadassa Torontossa oli sateinen mutta lämmin. Toronton sää tuntui huomattavasti leudommalta, kuin Vancouverissa, vaikka lämpömittari huiteli samoissa lukemissa. Tyynen valtameren läheisyys sekä Frazer-joen suistoalue vaikuttavat Vancouverin ilmastoon suurimman osan ajasta leppoisasti mutta näin alkutalvesta, tuntuu veden läheisyys myös raan kosteana.

Torontossa toki Ontariojärvi  vaikuttaa ilmastoon mutta ei niin kylmästi, kuin meri Vancouverissa. Toronto on Kanadan suurin kaupunki ja sieltä löytyy myös maailman pisin katu Yonge Street. ”Pakollisena” nähtävävyytenä oli luonnollisesti CN Tower, joka on 553 metriä korkea ja maailman toiseksi korkein vapaasti seisova rakennelma. Hissimatka ylös näköalatasanteelle kesti tasan 58 sekuntia (kertoi hissipoika). Korvat rouskuen näköalahissistä saattoi katsella Ontariojärven maisemia. Ylhäältä näkee kirkkaana päivänä jopa 100-120 kilometrin päähän. Nyt oli pilvinen päivä ja ohi viilettäviä usvapilviä saattoi ihailla ylhäältä alaspäin. Tornin erikoisuus on lasilattia, jonka päällä voi seisoa ja katsella alas maahan 342 metrin päähän. Vaikuttava kokemus.

CN Towerin lasilattialla voi turvallisesti tepastella 14 hippoa yhtäaikaa.

Ehdimme illalla käydä myös paikallisessa Indigo kirjakaupassa, joka sijaitsi Eaton ostoskeskuksessa. Jos sanotaan, että ameriikassa kaikki on niin suurta, niin kyllä meidät ainakin mykisti myös Toronton ostoskeskuksen joulukoristeiden koko. Korkeita, upeasti valoilla koristeltuja lasiporoja oli ostoskeskuksen sisällä useita.

Eatonin ostoskeskukseen sijoitetut jouluporot olivat vaikuttava näky.

Vancouverilaiset ja torontolaiset suhtautuvat toisiinsa, samoin kuin helsinkiläiset turkulaisiin ja päinvastoin. Naljailua ja pientä kivitystä jos vain mahdollista. Sama meno siis joka puolella maailmaa. Torontossa myös opimme, että suomalaisilla ja kanadalaisilla on paljon yhteistä. Runsaasti tilaa ja vähän ihmisiä, paljon puita, järviä ja kallioita, pitkä ja pimeä talvi, vaikutusvaltainen rajanaapuri, usko valtionhallintoon ja luonnollisesti, intohimoinen asenne jääkiekkoiluun.

Yllättävä vieras Vancouverin keskustassa

Todellinen roskiskarhu hätkäytti Vancouverin keskustassa maanantaina 12.12.2011. Pikkuinen mustakarhu oli ilmeisesti ollut roskiksen sisällä dyykkaamassa makoisia herkkupaloja, kun roskisauto tuli paikalle, kippasi roskiksen karhuineen auton kyytiin. Vancouverin keskustaan saavuttaessa ja auton pysähtyessä karhu kömpi ulos katolle.  Hetken aikaa karhu hengaili katolla ja sai aikaan varsinaisen shown. Paikalle saapui kuitenkin kipinkapin eläinpelastusyksikkö, joka nukutti karhun ja kuljetti sen Squamishiin.

Karhu herätti paljon hilpeyttä ja sai samantien omat twitter-sivut ja sähköisen postikortin. Mekin innostuimme ostamaan paikallisen sanomalehden pelkästään tämän hauskan karhu-uutisen vuoksi. Tämä ei ollut toki ensimmäinen kerta, kun villieläimiä hiippailee Vancouverin keskustassa. Kuuluisin niistä lienee vuonna 1992 The Fairmont Empress Hotellin aulaan pyöröovien läpi kävellut puuma.

Lue lisää karhu-uutisestä tämän linkin kautta.

Kohti Kanadaa!

Tästä lähtee Anki ja Arton  kahden vuoden Kanadan matkan tunnelmakuvaukset blogimuodossa.

Kommentoikaa ja viestitelkää ahkerasti takaisin päin.

Tiistaina 22.11.2011 Suomen koti oli täynnä muuttolaatikoita, joiden välissä pujottelimme huoneesta toiseen. Viimeiset yöt omassa kodissa olivat edessä.

Artolla oli puuhaa pikkuautojen pakkaamisessa. Asusteet olivat asianmukaisesti valittu.