Kevättä ilmassa; hot rod -näyttelyyn räntäsateessa

Jopas tuli kotoinen olo, kun viikonloppuna suunnistimme Abbotsfordiin katsomaan Fraser Valley World of Wheels -autonäyttelyä. Ajaa hurmuutimme läpi räntäsateen ja suolalillingin kohti Ameriikan rajaa ja mietimme, että tässähän on samaa henkeä, kuin  olisi menossa FHRA:n American Car Show -näyttelyyn pääsiäisenä.

Lunta tuprutti niin, ettei silmiä voinut pitää kunnolla auki. Tankkaan Bossia ison katoksen alla mutta tuuli pyöritteli lumisateen joka paikkaan.

Ei tarvinnut miettiä, että laittaisko vähän keväisempää vaatetta päälle. Pipo tiukasti päässä ja korvaläpät korvilla katsastimme ulkoparkkista ennen sisätiloihin menoa. Sinnikkäästi täälläkin paikalliset olivat lähteneet harrastepeleillä liikkeelle.

Rambon ensimmäinen elokuva kuvattiin lähellä Hopessa 1981. Ronskin sheriffi Teaslen auto Ford LTD on tallessa ja näyttelyssä esillä. Itse asiassa moni amerikkalaisista elokuvista kuvataan Kanadan puolella halvempien kustannusten vuoksi ja Vancouverissa on iso filmiteollisuus.

Tällä 1929 "snowbird" A-Fordilla pääsee umpihangessakin, kertoi Ross. Auto on ollut uutena Albertalaisen tohtorin työsuhdeauto, johon kesäksi vaihdettiin pyörät alle.

Paikallinen villi rodi. Täällä ollaan positiivisesti ylpeitä kotiseudusta, kuten oveenkin maalattu Haney, BC (British Columbia) -teksti todistaa.

Se maileja nielee ja bensaa juo, lausui rakentaja1931 Mercury Phaetonistaan. Kertoi mm. ajaneensa viime kesänä Vancouverista rannikkoa pitkin LA Roadster Show'hun.

Messingistä pakotettu Duvall tuulilasin kehys. On muuten fiksusti piiloon verhottu takapenkki.

Kilpuri vuodelta 1919 oli käynyt Bonnevillen suolajärvellä nopeuskisoissa 92 vuotta myöhemmin.

Kanadassa saa harrasteutoille edullisen vakuutuksen ja Collector Plates -rekisterikilvet. Sama idea, kuin Suomen museoajoneuvoissa, mutta täällä ei ole niin kovin tarkkaa sen alkuperäisyyden kanssa. Riittää, kun on siisti kunto, vm. 1992 tai vanhempi, sekä harrasteauton käyttö (eli alle kuusi kertaa kuussa työmatkoja).

AMC kyllä veti 70-luvulla ennakkoluulotonta linjaa. Tämä '71 Gremlin X tottavie poikkeaa massasta. Ja yli metrin jenkkilaivoja lyhyempänä voisi olla symppis harrasteauto meidänkin talliin (Ankin suosikki).

Tavattiin saukko meren rannalla…

ja oltiin niin tohkeissaan elukasta, ettei ensin muistettu kaivaa iPhonea taskusta. Ja kun vihdoin saatiin puhelimesta kamera päälle, niin saukko pulahteli jo kauempana. Eikä sitten heti älytty miten zoomataan.

Joten laitetaan vaan linkki näihin helpommin nähtäviin merisaukkoihin, jotka asuvat Vancouver Aquariumissa.

Saukon lisäksi nähtiin kotkia, haukkoja, vesilintuja, niin ja vesitasoja sekä purjeveneitä. Kuulemma valaitakin näkee ajoittain. Muutenkin oli mukava päivä Tyynenmeren rannalla. Pipot päässä tottakai. Kosteus ja tuuli sai ilman tuntumaan melkoisen raa’alta, vaikka lämpöä olikin +9 astetta.

Maassa lojui jykevän näköisiä seetripuun runkoja. Osa on paiskautunut rannalle ohi menevistä tukkilautoista. Toiset taas kaatuneet eroosion vaikutuksesta alas pitkin jyrkkää rinnettä.

Hauskimmalta täällä Vancouverin alueella tuntuu usein nämä erilaiset luonnon paikat. Kävellään rannalla, mennään metsään rotkoretkille, ajellaan vuorille ja katsellaan ylhäältä merenlahden laivaliikennettä.

Osa rannalla lojuvista puunrungoista oli reilusti yli metrisiä läpimitaltaan.

Silloin väitteelle ”The Best Place On Earth” tuntuu olevan katetta. Mutta kun vettä sataa kuudetta päivää ja töissä on hankalaa, niin tili on aika nollilla 🙂

Seetripuu tuoksuu voimakkaasti ja sitähän käytetään mm. koiperhosten ja muiden ötököiden karkottamiseen esim. vaatekaapissa.

Kissoja, koiria ja löylynystäviä

Pöräytimme vaihteeksi viikonlopuksi Seattleen. Bossille teki huollon jälkeen hyvää antaa kaasujalkaa ja muutenkin oli virkistävää lähteä tien päälle. Perille päästyämme hylkäsimme auton hotellin talliin. Seattle on yksi niitä harvoja USA kaupunkeja, jossa oman auton sijasta voi aidosti valita muutakin: monorailin, bussin, paikallisia Suomenlinnan lauttoja, fillarin tai omat tennarit.

Meitä jäi askarruttamaan olisiko pesulassa oikeasti norsun kärsiä, jotka suihkuttaisivat auton putipuhtaaksi. Sateisesta kelistä johtuen, jätimme auton pesun tällä kertaa väliin.

Iltakävelyllä voi siis poiketa drinkille tai jazz-klubille. Tai vaikkapa klo 23 asti auki olevaan suuren kirjakauppaan Barnes & Noblelle. Arto suorastaan meditoi lehtiosastolla ja ostikin varmaan pari kiloa.

Suositulta Farmers Marketilta saa tuliaisia joka lähtöön. Paikalliset hankkivat täältä tuoreet kalat, äyriäiset, vihannekset ja juurekset.

Osa niistä menee vaihtureina ystäville Kahvimaalle, jotka ilahduttavat meitä postilähetyksillään. On nimittäin totta vie mukavaa saada luettavaa äidinkielellään ja suomalaisesta näkökulmasta.

No mitä Seattlessa voi tehdä? Turisteille on vaikka mitä, mutta meille riitti ihan vain hengailu ja kiinnostavissa paikoissa tai liikkeeissä käynti. Seattlen Aurorassa sijaitsee koko USAn paras Moto Guzzi myymälä: Moto International.

Moto Guzzi -liikkeen koira tervehtiä riehakkaasti haukkuen jokaikisen vieraan. Palkkioksi tuli paljon rapsutuksia paitsi meiltä, josta koiruli selvästi loukkaantui. Arto pakitti oitis takavasemmalle, sillä tyyppi kävi nenään.

Omistaja Dave Richardson julkaisee ihan uskomattoman etevää 900-sivuista Guzzi-harrastajien tekniikkakirjaa Guzziologya. Juteltiin Daven kanssa ja hän oli kovin innostunut Euroopasta, ollut aikoinaan suomalainen tyttöystävä, jota vieläkin muisteli lämmöllä. Davella on samanlainen V7Sport, kuin meilläkin oli ennen muuttoa, se helmi kun myytiin Bossin ostamiseksi.

Mid-century antiikki on länsirannikolla kovasti suosiossa. Ja noita 50-60 -luvun mööpelikauppoja onkin hauska kierrellä. Skandinaavinen design on arvostettua, vanhana ja uutena.

Yksinkertaisen nokkela lamppu sateenvarjo-varjostimella on California designia ja nyt sen valossa luetaan Suomesta lähetettyjä lehtiä.

 

 

Niiden lomassa myydään muutakin designia. Sohvalle olisi tarvetta, mutta sellaista on mahdoton kuskata urheiluautolla. Joten ostimme kotiin hauskan lukulampun.

Paul Gauguinin taidetta ja elämää Polynesiassa. Seattle Art Museumissa on iso retrospektiivi hänen Tahitin maalauksiaan ja muuta esineistöä. Mietteliääksi veti, kuinka lahjakas miesparka eli paratiisissa, mutta silti paini rahahuolten ja muiden pulmiensa kanssa. Niin ja kuppa vaivasi myös. Kai se on niin, että jokainen löytää annoksensa melankolinaa jos vain haluaa.
Kunhan näyttely on SAMissa ohi, niin se siirtyy Tanskaan.

Bensakäyttöisten voimamoottorien näyttely Seattlen taidemuseossa.

SAMissa oli esillä moottoriaiheisia teoksia näyttelyssä nimeltä Gasoline Powered Engines. Valokaapeleilla keihästetyt Ford Taurukset roikkuivat katossa.

Matkan varrella kiepsautimme moottoritieltä Skagit-nimiseen kaupunkiin. Paikkakunta on tunnettu hyvistä antiikkikaupoistaan. Poikkesimme muutamaan ja mm. hieroimme tuttavuutta kaupassa hyörineen kissan kanssa.

Antiikkikauppiaan tytär esitteli meille ragdoll-kissaa. Kuuli kaveri, sillä harvemmin kissa lojottaa ventovieraan sylissä niin rentona, että vaikka otus ei nyt suuren suuri ollut alkoi paino tuntua käsissä.

Antiikkikaupan omistaja kertoi käyneensä Norjassa ja Ruotsissa mutta Suomi oli valitettavasti jäänyt väliin. Hetken kuluttua omistaja toi meille suomalaisen löylynystävien jäsenkirjan ja halusi, että otamme sen talteen. Yli 100 asteisen saunanystävien seuran jäsenkirjan mukaan  Leo Dulacki oli vieraillut Suomessa ja suorittanut hyväksytysti saunakokeen mm. seuraavin arvosanoin: saunomistavat olivat kaislajääkäriksi hillityt ja löylyn kestäminen kuin hevosella. Onko jollakulla muuten kokemusta hevosen kanssa kylpemisestä? Kissojen ja koirien tiedän saunan lauteilla viihtyvän (äidin ja isän nykyinen kissa Alma löylyttelee säännöllisesti) kuumissakin löylyissä mutta hevonen?

Oli hienoa oivaltaa, että suomalaisuus on täällä Pohjois-Amerikassa arvostettu asia. Olemme kuulleet monessa paikassa erilaisia tarinoita, jotka liittyvät Suomeen ja ne ovat olleet positiivisia ja hauskoja juttuja.

Sporttiauto arkijuhtana

Kontillinen tavaraa saapui Suomesta vuoden vaihteen jälkeen ja päätyi varastoon odottamaan muuttopäivää. Helmikuun alussa muuttokuorma-auto kaartoi kulmille. Muuttomiehet kantoivat valkoisia pahvilaatikoita paikat täyteen ankaran napinan saattelemana.

Korkea ja kapea asunto tuo etäisesti mieleen katunäkymiä Amsterdamista. Boss mahtuu hyvin tallin ovesta sisään ja pituussuunnassa tilaa on reippaasti vaikkapa kahdelle autolle. Uusi koti on liki Arton duunia, joten voi kavella sinne.

Varsinkin kohtuullisen raskas sänky herätti nuoressa muuttomiehessä känötyshenkeä. Hän ehdotteli, että seuraavan kerran, kun muutamme pitäisi olla vähemmän portaita ja enemmän tilaa. Kommentoin takaisin, että seuraavan kerran, kun muutamme voi olla ihan eri muuttomiehet paikalla. Samalla aurinkoisesti hymyillen tarjosin pojalla jääkylmää dieetticolaa juotavaksi, että jaksaa taas raataa viiden taalan tuntipalkkansa eteen.

Takapenkit nurin ja tarkka asettelu mahdutti Westmister Highwayn kämpän tavarat kyytiin.

Westminster Highwayn kämpästä piti sinne kerätyt aarteet muuttaa ihan itse. Arto epäili, että joutuu varmaan ajamaan pari eri kertaa, että saa kaikki kamat kuskattua uuteen paikkaan. Mitä vielä, tuumasin minä. Reilu puoli tuntia rahtasin matkalaukkuja ja nyssäköitä hissillä 16:sta kerroksesta kolmanteen kerrokseen autohalliin. Siellä pähkäilin, että kyllähän nämä nyt urheiluautoon mahtuu kaikki kerralla. Takapenkit kääntyivät alas, joten tilaahan on rutkasti. Itsekin kyllä ihastelin, miten paljon sitä kamaa sinne autoon lopulta mahtui. Kohtuullisen etukenossa ajoasennossa (usein nähtyyn naisten tapaan ajoin autoa nenä kiinni tuulilasissa) kurvailin viiden kilsan matkan uuteen kotiin. Hienosti meni ja auton pohjakaan ei vielä raapinut hidastetöyssyissä kiinni.

Sporttinen muuttoauto uuden kodin autotallissa. Kyytiin soviteltiin kuskin lisäksi kolme isoa matkalaukkua, kolme pientä matkalaukkua, pukupussilaukku, pölyimuri laatikossaan, kolme kylmälaukkua, muovinen säilytyslaatikko ja kolme erilaista kassia sekä alkuperäiset Bossin lattiamatot.

On muuten veikeä tunne, kun ajoin Vancouverissa parkkihalliin ja auton alta kuuluu  pitkä ja kova ”kraaaaah”. Parkkihallin sisäänkäynnin ajorampin kulma oli niin korkea, että pohja raapi kiinni oikein huolella. Sitähän ei luonnollisesti nähnyt vaan vasta kuuli, kun oli jo liian myöhäistä. Arto veteli vieressä syvään henkeä ja voi huonosti. Mietimme, että tässäkö syy muita parkkihalleja alhaisempaan hintaan. Pois ajettaessa valitsimme huolellisesti matalimman kohdan ja pääsimme sievästi ulos. Kärsimme vain henkisiä vaurioita mutta kyllä teki pahaa.

Bossilla on nyt kurvailtu lähes 2000 km ja niinpä varsin rankan muuttoviikon jälkeen sille tilattiin ensimmäinen huolto. Brown Bros Fordin huolto ei meinannut millään ymmärtää, että halusimme uudet öljyt ja suodattimen – autohan on uusi? Mutta sehan on oikeasti ekaa sarjaa nro 136, valmistettu Fordin tehtaalla helmikuussa 2011. Öljynpinta oli kuitenkin alhaalla ja uusi auto tarvitsee kunnon voitelua, joten suupielet venyen hymyilin huoltosetien ja -tädin edessä ja selitin, että vaihtakaa nyt vaan.

Boss hoidossa Brown Bros Fordin huollossa. Kuva on otettu odotusaulan lasin takaa eli asiakas voi halutessaan siemailla kahvia tai muita virvokkeita ja seurata auton kimpussa hyörivän huoltomiehen työskentelyä. Onko tämä sivistyneempi versio "niskapokasta"? En tohtinut kokeilla, mitä olisi tapahtunut jos olisin koputellut lasiin ja antanut ohjeita huoltomiehelle "älä roilota sitä öjyä siihen maalipinnalle, se on just pesty".

Arto oli selittänyt samaa asiaa puhelimessa huoltoaikaa varatessaan mutta sielläpä oli sanottu, että tervetuloa vaan ja kyllä ne huollossa tietää, mitä tehdään. Mukavaa päivänjatkoa ja paiskanneet luurin kiinni. Toinen jäi haukkomaan henkeä kuin hauki rannalla, että mulla olis ollut vielä asiaa.

Tuleville yövieraille huonoja uutisia siltä osin, että ilmatäytteinen vieraspatjamme sai muuton aikana mattopuukosta. Innokkaat muuttomiehemme viiltelivät laatikoiden sivuihin kädensijoille paikkoja ja mattopuukko näköjään lipsasti turhan syvälle. Vieraspatjassa ei pysy ilma vaikka kuinka paikkaisi, sen verran pitkää ja syvää repaletta siihen tuli. Reklaamaatio asiasta on vireillä, joten katsotaan minkälainen luksusmalli saadaan tilalle.