Jouduin kauhukseni tukeutumaan paikallisen hammalääkärin palveluksiin, kun viiltävä kipu iski takahampaaseen kesken täysin viattoman veden juonnin. Olisin ymmärtänyt paremmin jos olisin siemaillut jääkylmää siideriä tai rouskinut kovia salmiakkikarkkeja mutta ei. Pelotti tai ei oli aika tilata hoitoa hampaaseen. Ei mitään aavistusta kenelle mennä, joten tukeuduin googlen apuun. Richmondista löytyi sopivan mukavalta nimeltä kuulostava lääkäri Mr. Kaltio ja selvisihän se myöhemmin vastaanotolla, että hänellä oli suomalaiset sukujuuret. Heppuli oli asunut osan aikaa Sointulassa mutta kertoi, että ei se nyt niin kovin kummalista ollut.
Suomessa olen tottunut aika suoraviivaiseen hammaslääkäritoimintaan mutta täällähän vastaanotot ovat yksityisiä, joten palvelulla pyritään erottautumaan. Odotellessa on tarjolla limua, mehua, kivennäisvesiä, kahvia, teetä sekä tuoreet aikakausilehdet sekä miesten että naisten makuun. Vastaanoottovirkailija rupattelee kevyesti ja rauhoittavasti miellyttävistä asioista. Hammaslääkärin tuolissa oli säätöä joka lähtöön, tyynyt aseteltiin pehmukkeeksi ja peittoakin tarjottiin jaloille, katossa oli telkkari, jonka kanavan voi itse valita ja kuulokkeet saat päähäsi, jotta voit keskittyä vain telkkarin tuijotukseen jos siltä tuntuu.
Minulla oli vanha amalgaamipaikka rispaantunut reunoista ja se piti vaihtaa uuteen. Sitä ennen tehtiin niin perusteellinen suun tarkistus, kuin vai voi olla mahdollista. Kaikki hampaat mitattiin purennasta alkaen ja lopulta tutkittiin vielä kieli. Hammalääkäri myös tunnusteli pään, niskat, leuat ja hartiat, ettei sieltä vain löytynyt mitään kummallista. Perusteellista työtä sanoisin. Melkein odotin, että hammasläkäri sanoo, että ”otetaanpa paita pois” ja kuuntelee stetoskoopilla keuhkoja. Saattaahan sieltäkin tulla hampaille epäystävällisiä henkäyksiä. Seuraavaksi tempaistiin järjestelmäkamera esiin ja hetken jo luulin malliurani alkavan (vihdoinkin) mutta ei. Hamppulääkäri kertoi, että spesiaaliobjektilla hän kuvaa pelkästään suun ympärystä ja hampaita. Kylläpä niitä sitten kuvattiikin: suu auki, suu kiinni, hymyllä, ilman hymyä, levittimet suussa jne. Tällä kaikellahan oli tietysti vissi tarkoitus tehdä jatkotarjouksia tulevista operaatioista.
Itsessään toimenpide eli hampaan paikan irrotus ja uuden kiinnitys oli (jos nyt hammaslääkärissä käynnistä voi puhua miellyttävänä kokemuksena) hyvällä tavalla erilainen tilanne. Lääkäri oli helläkätinen, kyseli tuntemuksia koko ajan, antoi puudutuksen todella kivuttomasti ja kerrankin puudutusaine vaikutti riittävän kauan ennen operaation aloittamista. Kokeiltiin vielä erikseen tunteeko hammas mitään ennen varsinaista porausta. Suuhun aseteltiin hampaan ympärille ns. leikkauskalvo eli pelkästään operoitava hammas jäi näkyviin. Kalvo keräsi kaiken irtotavaran ja siitä se oli kätevä ilmaista pois. Ei siis hampaanpaloja tai muita roiskeita kurkkuun tällä kertaa. Jotta suu pysyisi luontevasti auki sain toiselle puolelle pehmeän tuen, jota vasten hampaat nojasivat. Kehitystä, todellakin sanoisin tässä kohtaa, sillä puoli tuntia suu ammollaan rasittaa ainakin minun leukoja jonnin verran. Sen verran jytäkkä oli puudutus, että mitään ei tuntunut ja ainoat epämiellyttävät tuntemukset olivat, kun katsoin toisesta telkkarista lähikuvia, joita lekuri otti paikkauksen yhteydessä hampaasta. Ei mikään kaunis näky ja kiireesti siirsin katseen toiseen telkkariruutuun, jossa sopivasti näytettiin vähäpukeisia miehiä = olympialaisten miesten uimahyppyjä.
Operaation jälkeen annettiin kaksi tehokasta nappia, ettei vain tule jälkikipuja. Pää suristen, toinen puoli suusta tunnottomana ajelin kotiin mutta silti olin helpottuneempi kuin monia kertoja aiemmin hammaslääkäriltä tullessani. Kertaakaan en ollut ottanut ns. kaariasentoa tuolissa eli kädet puristuvat nojapuille ja vartalo kaartuu tuskaa odotellen tai tuskasta puolikaarelle. Tämä kipuinen asento tulee vasta laskua maksettaessa, sillä hammaslääkärillä käynti ei ole halpaa lystiä ollenkaan. Paikkaus maksoi noin 450 dollaria, joten siihen rahaan voi olettaa saavansa palvelua hyvän hoidon lisäksi.
Muutaman tunnin päästä soi puhelin ja sieltä soitteli hammaslääkäri iloisena kysellen vointia sekä hampaan tuntua. Tyytyväisenä ilmoitin, että hyvin menee ja vielä ollaan tunnottoman puolella. Seuraavana päivän soitteli vastaanottovirkailija ja kyseli kuulumiset sekä sopi tarkistus/yleiskartoitus ajan. Sitä seuraavana päivänä tuli käsinkirjoitettu kortti, jossa kerrottiin, kuinka iloisia kaikki olivat, kun operaatio meni hyvin ja koko tiimi odottaa innolla tapaavansa minut uudestaan. After sales-palvelu toimii tehokkaasti ja huomattavasti paremmin, kuin vaikkapa autokaupasssa.
Tarkistuksen yhteydessä sainkin kaarelle nostattavan arvion hampaiden paikkausten uusimisesta. Kuinka yllättävää, että 70-luvulla tehdyt paikkaukset alkavat rapistua ja niille olisi tehtävä jotain. Katsotaan, kuinka asia etenee. Ja tottakai minulle tarjottiin myös hampaiden oikomista ja valkaisemista mutta vaikka etuhampaat ovat kuin rotevalla majavalla, ne saavat olla niin. Kuuluvat jo personaani niin vahvasti, että voivat olla luonnollisessa mallissaan niin pitkään, kuin pysyvät suussa.
Anki ja Arto Kanadassa 