Antiikkilöytöjä Petaluman ”American Graffiti”-kaupungissa

San Franciscosta kiemurtelimme meren rantaa pitkin jylhien kalliomaisemien reunalla kohti Petalumaa. Varsinkin Arto on käynyt siellä usein ja mietittiin, että mahtaako samat antiikkipuodit olla vielä paikoillaan. Pari tuttua kauppaa löytyi mutta ainakin muutaman tilalla oli tullut ruokaravintolaa tai muuta tarjontaa.
Petaluma on pittoreski ”vanhan hyvän ajan amerikan” pikkukaupunki, jossa kuvattu monta elokuvaa. Kuten otsikon klassikkoleffa, jossa 60-luvun alun nuoret mm. Harrison Ford ajelivat hotrodeilla ja hengailivat vallattomina.

Tie häipyi toisinaan näkymättömiin, kun ajoime pilvi/sumuverhon läpi. Samalla toiselta puolelta vuoria aurinko paahtoi siniseltä taivaalta. Värisyttäviä maisemia – meri möyryää, lokit kirkuvat ja kallionkielekkeeltä on hurja pudotus alas pehmeälle hiekkarannalle.

Pylvässaleissa ei kuulu laskukoneiden raksutusta tai seteleiden kohinaa laskurissa. Tilalle on tullut hiukan pölyiset antiikkihuonekalut, pikku tilpehöörit ja muut arkistojen aarteet. Vanha pankki huokuu mahtipontisuuttaan edelleen.

Korkea pankkkisali on tyylikäs tila antiikkikapineille. Kolmessa kerroksessa riitti ihmeteltävää ja hypisteltävää. Näimme mm. pehmohipon, joka oli noin puoli metriä korkea ja 1,5 metriä pitkä. Siinäpä olisi ollut oiva tuliainen kaverillemme, joka kerää hippoja mutta edes Subarussa ei ollut moiselle komistukselle tilaa.

Arto tsuumaili vartin verran alahuuli väpättäen suljetun(!) kylttikaupan ikkunoista sisään. Mitä kaikkia herkkuja sieltä olisi voinut hankki seinien koristeeksi. Tarjolla oli myös vanhoja öljypurkkeja, sammuttimia ja kakenlaista muuta aarteistoa autotallin somisteeksi.

Tyylikkäät sandaalit lähtivät mukaan tuliaisiksi Suomeen. Löysimme hauskoja nahkaisia hapsutakkeja, vanhoja älppärilevyjä sekä kaikenlaista muuta hauskaa sälää. Onneksi pysyimme molemmat vahvoina ja panostimme pelkästään muutamaan ostokseen.

Mökkimajoitus melkein kuin Suomessa. Nämä taloset olivat sentään päällystetty oikealla puulaudoituksella eikä muovijäljitelmällä, kuten yleensä. Majapaikan pitäjä kehui, että saimme upean maisemahuoneen merinäköalalla. Illalla sieltä ei näkynyt muuta kuin sumua ja sama meno jatkui seuraavana aamuna. Pakkaillessamme kamoja sää kirkastui ja totta tosiaan siellähän se meri vilkkui ihan vieressä.

Tämä on amerikkaa; takassa ei suinkaan ole oikeita halkoja odottelemassa innokasta tulella nököttelijää. Hiukan epäillen tutkin muovipakkausta, että tämä koko hökötys pitäisi suhautta tuleen. Pakkauksessa oli ohjeet ja monenkertaiset varoitukset usealla eri kielellä. Jotenkin tämä hiukan latisti ajatusta räiskyvästä takkatulesta illan viiletessä. Muovi sulaa ja priketti palaa….

Saparolla San Franciscoon

Napa Valleyssa hoksattiin, että tottakai pitää jatkaa Subarun ajoretkeä San Franciscoon. Edellisistä seikkailuista on jo yli 10 vuotta. Siinäpä hyvä syy puikata rannikolle kohti viileämpiä maisemia. SIsämaassa lämpömittari huiteli elokuussa + 40 C kieppeillä. Rannikolla päästiin noin 20 asteen lukemiin. Sumuinen, sateinen sekä napakan tuulinen ilta San Franciscossa taisi jäädä alle 15 asteen pintaan. Jos jotain huomasimme muuttuneen oli kaupungin nuhjuisempi ilme. Talouspulmat ovat selvästi vaikuttaneet ja San Francisco ei ollut entisessä loistossaan. Siltikin oli messevää käpeksiä tuttuja reittejä ja katsella paikkoja, joita viimeksi ihastelimme vastanaineena pariskuntana.

Majapaikka sijaitsi Chinatownin vieressä – kotoinen tunnelma. Sedät pelasivat päivän ratoksi lautapeliä. Tunnelma oli korkella; sylki lensi ja sätkät sihisivät kuumina, kun henkosia vedeltiin syvään ja hartaasti. Peli kuin peli – homma otettiin vakavasti.

Viehkeät leidit toivottivat meidät tervetulleeksi Hilton hotelliin. Kyseisessä hotellissa oli aivan oma kerros pyhitettynä kiinalaiselle näyttelylle, oltiinhan Chinatownin reunalla.

Lori´s Dinerissa käytiin 13 vuotta sitten maukkaalla aterialla ja tottakai Arton klassikkosuosikki kotona tehty lihamureke tilattiin uudestaan. Anki muisteli menneitä aikoja perinteisellä Milk Shake-annoksella.

Pahamaineinen Alcatrazin vankila sumussa ja ilta-auringon valossa.

Puhuttelevaa katutaidetta.

Ei niin perinteinen metsäremontti vaan ihan urbaani cityremppa. Keskellä Haight-Ashburya.

Vanhaa tavaraa – siis en minä vaan ne kamat tuolla liikkessä.

Viehko talonen oivallisella autotallilla. Kyllä tässä kelpaisi asustella.

50-luvun Broksbo penkki tuntui niin hyvältä takapuolen alla, että se päätettiin ostaa kotiin. Ajatuksena laittaa se aikanaan Suomen kodissa patterin eteen somisteeksi.

Anki himoitsi sekä korkeita jakkaroita että lamppua, mutta turkanen sentään jäivät vielä Mid Centure Mobler -kauppaan.

Useasti niin sumuinen Golden Gate johdatteli meidät kohti uusia seikkailuja. Kaukana suuri pohjoinen!