Juhannus Suomessa

Yötön yö ja kipunoivasti pistävät hyttyset – elämyksiä Suomen kesässä. Teimme nopean visiitin Suomeen sekä työn (Arto) että lomailun (Anki ja Arto) merkeissä. Aika kului vauhdilla ja kaikkia sukulaisia sekä ystäviä ei ehditty tapaamaan. Seuraavalla kerralla sitten tai tervetuloa tännepäin. Eräät ystävämme laittoivat jo matkalaukkunsa mukaamme, jotta vierailu täällä nakuttaisi enemmän. Tyhjään laukkuun on riemastuttavaa kerätä aikanaan swappilöytöjä.

Japsistarojen 20-vuotisjuhlatapahtuma Kouvolassa sujui Eijan ja Raunon kanssa mökkeillen. Sähköumpi (Rauno) oli kevään aikana korjannut Fouria vaivanneet sähköviat. Suuri kiitos siitä Raunolle!!! Ei riemulla rajaa, kun Fourilla ajaa. Suu messevässä hymyssä polkaisin kesän ensiajelut moottoripyörällä. Matka Kouvolaan sujui reippaasti ilman häiriöitä. Mitä nyt Raunon Honda yritti ihan malliksi temppuilla huoltiksella mutta tokeni onneksi saman tien.

Arto pongasi nassevuosilta tutun piikin. Arton kaveri Esa ajeli Suzuki GT 125 piikillä aikoinaan. Tässä pyörässä oli mm. ajan hengen mukainen glitter-tarra ketjunsuojassa. Hienoa, että myös ”pikku”pyöriä vaalitaan ja säilytetään alkuperäisessä asussa. Omistaja kertoi, että piikki on näpsäkkä kauppakassi.

Aivan kaikkia maitolaitureita ei ole hävitetty maan tasalle. Kyrsyän vanhan kyläkaupan kohdalla oli ihan pakko pysäyttää ja ottaa nostalgia-kuva.

Vekaransalmen lossille Sulkavalla osuttiin lossitauon aikaan. Taustalla näkyy rankka vesisadekuuro mutta onneksi se jäi saaren toiselle puollelle. Sateen hakkaama Kyrsyän hiekkatie kuorrutti sekä motskarin että kuskin. Hiekkaa rapsuteltiin pois märkänä ja kuivana.

Lossilla matkattiin Jarkon ja Riikan kesäpuotiin. Molemmat kädentaitajat ovat tehneet talven aikana lujasti töitä ja tuotoksia voi ostaa kesäpuodista. Meidän mukaan lähti pyyhkeitä, patalappuja sekä tukeva, taottu henkari. Ennakkotilaus punaisista tyynynpäälisistä kirjattiin työlistalle. Jarkko ja Riikka ovat  mukana myös Muodosta moneksi -tapahtumassa Savonlinnassa.

Alma-kissa Paatelassa viihtyi suupieliään lipoen linnunpöntön päällä. Uumoili kait, että helppo saalis luvassa, kunhan pitää suun houkuttelevasti auki. Kohta tulee vuosi täyteen ja kai Almalle oma kakku silloin leivotaan 1-vuotis synttärin kunniaksi. Paatelassa pääsin paistamaan muurinpohjalettuja äidin ja isän kanssa. Vaativaa hommaa, sillä äiti halusi paksuja lettuja ja isä rapsakoita, ohuita lettuja. Eka kertaa muurinpohjapannulla paistelin ja parhaani mukaan yritin tehdä sekä ohuita että paksuja malleja. Yhtä kaikki herkullista oli, kun päälle laitettiin äidin tekemää mansikka- tai vadelmahilloa.

Moottoripyörällä ajaa surnuutimme Poriin ja siellä poksauteltiin kuohujuomapulloja auki Jarmon 60-vuotis synttärijuhlissa. Aurinkoinen sää, vilvoittavalla tuulella ilahdutti juhlijoita ja saimme nauttia pitopöydän antimia Jarmon itsensä savustamien kalojen kera.

Kankaanpäässä tapasimme Arton mummon ja kävimme hakemassa mummon pihamaalta hänelle omat kukat palvelutaloon. Taustalla pihasauna ja koivikko, jossa Arto pikkupoikana kiipeili.

Olipa mukava tavata ihan nenäkkäin sukulaiset ja ystävät. Nyt olemme jo solahtaneet Kanadan arkeen ja siitä taas lisää seuraavissa jutuissa.

Helteinen pyöräretki

Aurinkoinen ja lopuksi tosi helteinen sää houkutteli polkupyöräretkelle meren rannalle. Loppujen lopuksi kilometerejä kertyi lähes 30, joten seuraavana päivänä lepuuteltiin takapuolia sohvaperunoina.

Taustalla Arton ja minun suosikkipuutarha; pyörillä varustetut lavat kukille ja pensaille. Toiveissa on joskus löytää hylätty huoltoasema, jonka asfalttipihalla tuuppisimme kukkalavoja eri puolille tonttia.

Matkan varrelle osui muutamia täällä kovin suosittuja Garage Sale -kirppiksiä. Erinomainen tapa päästä turhasta roinasta eroon kauppaamalla ne ohikulkijoille. Paikallisessa lehdessä Garage Sale -osaston ilmoitukset ovat kasvaneet huomattavasti kesän lähestyessä. Useinmiten talon rouva on iloisena myymässä tavaroita ja mies töröttää kulman takana ”jupittamassa”, kun aarteita viedään.

Pajo´s tarjoaa Richmondin (ja ilmeisesti Vancouverin) alueen parhaat kala&peruna-ateriat. Annos oli runsas ja lohi erinomaisen makuista. Varsinkin, kun lohipalan päältä otti rapean, rasvaisen panerointikerroksen pois. Alta paljastui mehevä kalanpalanen,

Pajo´sen kalatiskillä oli ruuhkaksi asti asiakkaita ja annoksia joutui odottelemaan jonkin aikaa. Ihastelimme, kuinka täällä ihmiset ovat selvästi tottuneet odottelemaan. Kuvassa oleva perhe tilasi annokset juuri ennen meitä. Tilauksen tehtyään he räpsäyttivät kannettavat tuolit auki ja relaksoituivat nurmikolle. Kersat viihtyivät hyvin viltillä puun alla varjossa.

Meren rannalta löytyy kauniita, harmaita puukarahkoita. Ankilla on projektina etsiä rosoisia lankkuja, joista voidaan tehdä pöytä takapihalle. Muutama lankku on jo paikallistettu ja nostettu kuivumaan. Hauska sattuma oli, että tästä paikasta noin kilsan päässä oli vanha suomalaisten asuttama mökkikylä. Sieltä luimme opaskyltistä, että kylässä asui suomalainen mies, joka raahasi ajopuita kotiinsa, sahasi ne sentin tarkuudella saman kokoisiksi haloiksi ja myi ne halukkaille. Heppuli oli luotettava ja kovin arvostettu tekijä aikoinaan. Puukarahkoiden metsästys on siis mitä ilmeisemmin suomalainen perimätekijä.

Maanviljelijät käyttivät kauniin päivän tehokkaaseen työntekoon eli Richmondin pelloilla kynnettiin vauhdilla multa pöllyten. Näkymä on lähes kuin Suomessa mutta takana maisemaa komistavat vuoret paljastavat, että ollaan British Columbiassa.

Meren rannalta löydetyt ”aarteet” päätyivät asetelmaksi keittiön ikkunapenkille.