Pyörähdimme reilu kuukausi sitten Okanagan Valleyssa Kanadassa ihmettelemässä paikallisia viinitiloja. Seutu on kovin kuuluisa ja arvostettu täällä.
Moni täkäläinen tuttu janosi kuulla, mitä mieltä olimme ”onko paikka yhtä hyvä, ellei parempi, kuin euroopan viinilaaksot?”. No jos euroopassa viinitilat ovat muodostuneet vanhojen kivilinnojen ympärille, niin täällä ne tekaistaan betonista.
Viini puolestaan on ihan aidosti hyvää. Kallista tosin.
Bacchuksen inspiroimina mietiskelimme eri maailmankolkkia. Kas huomasimme, että onpa jo tovi aikaa kulunut , kun viimeksi kävimme Napa Valleyn viinitiloilla USAn puolella. Artohan vietti siellä aikaa työn merkeissä, kun taas rouva porhalsi vuokra-Mustangilla pitkin laaksoteitä. Muistanpa nauttineeni synttärikuohujuomat viinitilan terassilla erinomaisen lounaan ryydittämänä.
Hiukan meillä oli jäänyt hampaankoloon myös kevään reissulta saavuttamattomaksi jäänyt Oregonin kraaterijärvi. Tiet olivat silloin huhtikuun puolivälissä vielä suljettuina ja näimme vain korkeita lumivalleja sekä räntäsadetta. Nyt päätimme ottaa härkää sarvista ja kokeilla josko pääsisimme ihastelemaan niin ylistettyä sinisenä läikkyvää (maailman puhtaimman) järven pintaa.
Lisäksi ajateltiin kerätä uuteen Subaruun hieman kilometrejä, jotta varmistuu kaiken olevan kunnossa ennen kuin auto pakataan konttin ja paluumuutetaan Suomeen ensi talvena. Nimittäin kaikki autodiilerit väittävät takuun toimivan vain Kanadassa ja USA:ssa. Joku outo Suomi on heille tuntematon villi pohjola, eihän semmoisessa voi takuu toimia.
Crater Lake on Oregonin kuuluisin nähtävyys. 7700 vuotta sitten poksahti tulivuori ja paikalle muodostui iso monttu. Vesi- ja lumisateet kerryttivät siihen Amerikan syvimmän järven: noin 600 metriä.
Järvi on noin 1500 metrin korkeudessa, joten heinäkuun helteistä huolimatta tien vierillä piisasi edelleen lunta. Vain pari kuukautta aiemmin lumipenkat olivat huimasti Mustangin kattoa korkeammalla, eikä sillä pahuksen kilpurilla saatu suditeltua ihan järven reunamille asti – piti luovuttaa pari kilsaa ennen maalia.
Tällä kertaa lähdettiin matkaan nelivedolla:-)
Maailman puhtain järvi!
Vesi on todella ainutlaatuisen väristä, se pitää omin silmin nähdä. Istua rantapenkalla ja katsella valon ja pilvien taittumista pinnasta.
Puhtaus johtuu siitä, että järveen ei laske jokia. Vaan kaikki vesi tulee sateiden myötä. Osa toki haihtuu, eli sillä tavoin vesi vaihtuu noin 250 vuodessa.
Samassa kohdassa otettiin Boss Mustang reissulla kuva. Oikeastaan juuri vuoristossa kilpurilla liukastelu avarsi ajatuksia, että käyttöautoksi pitää ostaa joku oikea neliveto. Mielellään mahdollisimman luotettava ja luja peli. Luettiin sitten Consumer Guidea ja kuluttajien opas neuvoi pisteyttämään itselle tärkeät ominaisuudet. Joten lumiselta huhtikuun reissulta palattua kipaistiin ostamaan tämmöinen uusi Subaru Forester 2.5.
USA:ssa ja Kanadassa on uskomattoman hienoja maisemareittejä. Ne on hyvin merkitty Scenic Byway kylteillä. Näitä reittejä kannattaa tutkia kirjoista, esim. ”Motorcycle Journeys Through Pacific Northwest” tai ”National Geographic guide to Scenic Highways & Byways”.
Meidän matkafilosofiamme mukaan Interstate valtaväyliä tulee karttaa kuin flunssaa.
Jatkoimme Kaliforniaan, maistelemaan viinejä Napa laaksoon. Yksi tyylikkäimmistä oli Etude. Löytyi niin hyvä Pinot Noir, ettei vastaavaa ole saatu vielä koskaan. Sekä oikein herttainen ja hilpeä Rose. Sillä kirkastuu pilvinenkin pick-nic.
Wine Tasting toimii niin, että kuluttajasta tuntuu todella miellyttävältä. Ja jos ei koko ajan sylkäise maljaan, niin pian jo kokee olevansa melko kunkku. Koska isäntä kaatelee sopivasti lisää ja juttelee fiksusti – tuota pikaa tekee mieli ostaa yhtä ja toista ” kun nyt täällä ollaan”.
Käymissammioiden rakennuksen räystäällä viihtyivät pääskyset. Heillä oli kunnon kerrostaloelämää, ihan kuin ihmisillä downtownissa konsanaan. Lintujen kotikenttäetuna ehkä hyvät huurut viinisammioista sekä kaunis puutarhamaisema.
Jatkoimme opaskirjoissa kehuttuun V. Sattui Wineryyn. Viinitila on eräänlainen viinimaailman Disneyland. Heillä on hyvää ruokaa, juustoja, makkaroita, suklaata ”you name it, we have it” väitti meille viiniä kaadellut iloinen veikko. Hyvä pöhinä!
Napa laakson halki puksuttelee tyylikäs klassikko-juna. Janoiset ja hilpeät matkalaiset pysähtelevät runsaiden sammioiden äärelle, aurinko paistaa, viini kypsyy – elämä hymyilee.
Olipa makoisaa päästä valikoimaan kunnon juustoja pitkästä aikaa – appenzeller,- manchego- ja comte-juustot huiskahtivat ostoskoriin.
Poppeleiden siimeksessä V.Sattuin tilalla voi nauttia heidän gourmet toriltaan ostetut prosciutto portobello voileivät. Sekä huuhtaista oliivit alas vaikkapa inkiväärilimonaadilla. Arto maisteli sitruunasoodaa. Lopuksi voi oikaista penkille ettoneelle ja ehkä herätä kun kultainen noutaja lipaisee nenästä.
Yhteenvetomme, että kumpi ompi parempi Okanagan vai Napa? Käykää molemmissa!
Anki ja Arto Kanadassa 