Kun joulukuussa muutimme takaisin Suomeen tuntui, kuin olisi maratonilta päässyt maaliin. Kanadasta lähetimme kaikki tavarat kahdella merikontilla takaisin kotimaahan.
Kodin kontti tulikin aika nopeasti, sillä se matkasi junalla Vancouverista koko Kanadan halki Montrealiin, josta laivoilla Helsinkiin. Kaikki kamat saapuivat ehjinä perille.
Takaisin muuttaessa päätimme samalla karsia tavaraa. Sulloimme suurimman osan autotalliin ja ajattelimme hakea sitä mukaa kuin tarvitsemme. Näin järjestyi tilaa uudelle sisustukselle. Tyhjä koti oli myös kätevä rempata ja maalata katot. Villiinnyimme myös hiomaan tammilankkulattiat, jotta pääsimme vaihtamaan tilalle vaalean värin valkoöljy imeytyksellä. Koti raikastui.
Auto-ja motskarikontti sen sijaan matkasi halvempaa ja hitaampaa reittiä. Hiukan jännitti, kun kontti katosi seurantasysteemistä Panaman kanavan jälkeen. Huolitsija vain tyynnytteli, että kyllä se kohta ilmestynee Kolumbian Cartagenan systeemiin… Arto näki jo painajaisia, että kontti on molskahtanut laivan kannelta mereen, kuten kävi expat-tutulle. Tai joku eteläamerikan macho piirtelee Bossilla donitseja satamassa. No, lopulta kontti paikallistettiin ja saatiin matkaan kohti Rotterdamia. Aikanaan päätyi Helsinkiin ja huokaistiin helpotuksesta.
Samaan aikaan teimme remonttia vanhassa kodissamme, availimme muuttolaatikoita ja kukkuraksi töissäkin oli kädet täynnä hommia. Meinasi pukata stressiä. Joten pyydettiin luotettavaksi tiedetty ammattilainen IS-Automotive Oy hoitamaan autojen muutostyöt, -katsastukset ja kaikki paperisota. Ilmo Saarela lupasi hoitavansa avaimet käteen ja näin tapahtui.
Porin jokirannassa aikanaan hengailin Tunturi Sportin satulassa. Olin aika vakuuttunut, että maailmalle tästä pian ponkaistaan. Ja toivoin että töiden paiskiminen kantaisi jotain hedelmää, jos vaikka saisi hauskan keltaisen uuden auton. Hoplaa, näinhän tässä kävi.
Nyt äitienpäivänä ”suomalaisella Bossilla” olikin eka kunnon oma ajelu vanhempia tapaamaan. Kun puikkasi sivuteitä halki Hämeen ja Satakunnan maalaismaiseman, niin tuntui kovin kodikkaalta.
Vaikka ilmastomme jättääkin toivomisen varaa, niin silti kiva olla Suomessa taas.
Anki ja Arto Kanadassa 