Leidit autokaupoilla

Vaikka Boss on osoittautunut yllättävän nohevaksi käyttöautoksi olemme ryhtyneet katselemaan myös toista autoa. Suomeen palattuamme Boss siirtyy pelkästään kevät-kesä-syksy-käyttöön, joten talveksi pitää hankkia sopiva menopeli alle. Muutamat menneet talvet ovat olleet Etelä-Suomessakin melkoisen myräkkäisiä ja lumisia. Vaikka kaupungissa asustamme niin neliveto ei ole tuntunut ajatuksena mitenkään pöhkömmältä vaihtoehdolta. Muistan, kuinka muutama vuosi takaperin taistelin pökötillä pitkin Meilahden kapeita, auraamattomia katuja kohti autotallia. Ei meinannut ranskalainen oikein pärjätä lumivallien keskellä. Parkittaminen kadun varteen oli joskus melkoista puskemista ja poislähtö ei niinkään eleganttia renkaat sutien. Mieleen on myös jäänyt, kuinka auttelimme naapureita selkä rutisten työntämällä autoja parkista pois ja lapioimalla kinoksia auton edestä.

artikkeli_1

Neliveto-autoja on täällä runsaasti tarjolla, joten kun tuli tilaisuus saada ammattilaisen apua tartuin siihen kiinni, kuin kärähtänyt kastike uunin pohjaan. Paikallisen sanomalehden The Provincen moottoritoimittaja Alexandra Straub lupasi suositella sopivia autoja – hänelle annettujen speksien mukaan. Niinpä kirjoitin Alexandralle pitkän toivelistan ja juttelimme myös puhelimessa. Tuloksena hauska juttu lehdessä ja retki Vancouverin autonäyttelyyn maaliskuun lopulla. Paikalle tulee myös muita autokuumeessa hoipertelevia leidejä ja mitä ilmeisemmin potkiskelemme erilaisia autonrenkaita korkokengät kenossa. Siitä lisää maaliskuussa.

Linkki Alexandran juttun The Province-lehdessä.

artikkeli_2

***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  *** ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  **

Car shopping Ladies

While the Boss has proven to be surprisingly handy car for every day use, we have begun to look at the second car. When we return to Finland we will not use Boss in snowy and salty roads anymore. So we have to find the appropriate vehicle for winter. Some of the past midwinters have been quite tempest and snowy also in the southern part of Finland. We were thinking that the four-wheel drive is a notable option for us although we live Helsinki downtown in Finland.

Few years ago, I drove with our French Peugeot along the narrow, snow-covered streets in Meilahti towards our garage. Peugeot convertible could not properly make the way in the middle of snow banks. The car parking was extremely hard because the snow banks were so high and when you are leaving from the icy street side parallel parking it was not an elegant departure. We also remember how we helped our neighbours pushing cars out of the parallel parking and shovelled the snow.

The 4-wheel drive selection is huge in Canada. When the opportunity came to get professional help I grabbed that with relief. The Provence car journalist Alexandra Straub promised to recommend suitable 4-wheel cars comparing my wish list. I wrote Alexandra a long story, and we talked over the phone. As a result, she published a article in The Province. Later in March we are going to have an exclusive visit to the Vancouver International Auto Show. There will be other ladies too and together we kick the wheels with our high heels.

Monsteriuuni keittiössä

Melkein jo kyllästymiseen asti hoettu kommentti ”ameriikassa kaikki on niin suurta” toteutuu ainakin meidän vuokra-asunnon keittiössä. Tolkuttoman kokoinen jääkaappi vie aikamoisen viipaleen tilaa keittiön nurkasta. Kahden ihmiset ruokatavaroita saa välillä etsiskellä kohtuullisen syvältä hyllyjen uumenista. Pakasteosa on suhteessa jääkaappiin kovin pieni ja sinne ei montaa jäätelöpurnukkaa mahdu pakastemarjojen seuraksi.

Yhdistetty liesi ja uuni on reilusti metrin levyinen komistus keittiön seinustalla. Liedessä on keittotasoja viisi, joten kaikki meidän kattilat ja paistinpannu mahtuvat yhtäaikaa porisemaan jos tarve vaatii. Suomalaisesta tyylistä poiketen lieden ja uunin hallintalaitteet ovat lieden takaosassa omassa ohjausyksikössä. Siellä on mm. nappula,  jossa lukee Recipe mutta toistaiseksi en sitä painelemalla ole vielä yhtään reseptiä uunista ulos saanut.

Jotenkin tuntuu koomiselta käyttää isoa uunia, sillä meidän normikokoiset uunivuoat näyttävät lähinnä säälittäviltä ritilällä kököttäessään. Samoin uunin lämpötilojen kanssa on välillä taisteltu ankarasti ihmetellen, että nyt on kovin kuumaa ja toisella kertaa ei sitten ollenkaan. Eräs sangen mielenkiintoinen ja naapureitakin huvittava piirre uunissa on. Joka ikinen kerta, kun uunin alatasolle tipahtaa pienikin tippa esim. lientä / kastiketta uunipannusta niin se kärähtää heti kiinni ja alkaa palaa. Uunin sisälle tulee armoton savu, joka ei tosiaan lähde sieltä pois ennenkuin avaat uunin luukun. Samantien luukun avattuasi savu hulmahtaa ulos ja palohälyttimet aloittavat oman konserttinsa piippaamalla. Tähän lisätään seinänaapurin koirien ulvonta, kun myös he osallistuvat yhteiseen riemuun. Siinä sitten ryntäillään ympäri huushollia aukoillen ovia ja ikkunoita sekä heilutellen lehteä palohälyttimen luona. Onneksi naapurit harrastavat samaa eli harvase päivä jonkun kotona palohälytin ulvahtelee ja ikkunoita aukoillaan. En muuten yhtään ihmettele, että ulkona grillaaminen on täällä kovin suosittua myös talvella.

Ilmanvaihto tässä asunnossa on myös kohtuullisen kimuranttinen, sillä jos istut keittiön viereisessä huoneessa niin sinne ei tule mitään hajua. Sen sijaan tulevaa savustusta ennakoiva haju kiemurtaa yläkertaan ja jää sinne. Haju todellakin jää ylös vaikka ikkunat ovat auki alhaalta sekä ylhäältä ja ovi on auki alhaalta. Jostain syystä haju/savu lilluu sitkeästi yläkerran huoneissa. Tähän lienee joku järkevä selitys mutta se, että läpitalon tuuletuksella ei saada kovinkaan kummoista raikastusta aikaan on aina kovin mielenkiintoinen asia.

Ensimmäisellä kerralla, kun kastiketta tipahteli uunin pohjalle ajattelin sen olleen niin kuuma, että liemi paloi ja savusi sen vuoksi. Muutaman kerran olen paistellut miedolla lämmöllä hauduttamalla ja uunissa on ollut noin 190 astetta lämmintä (C). Sama tulos; savua ja palanutta karstaa uunin pohjalla niin, että köhitään seuraavat pari tuntia. Suomessakin tuli sentään kokkailtua aika ajoin mutta en muista tällaista ollenkaan. Olen valutellut uunin pohjalle kermakastikkeista alkaen kaikenlaista mutta ei siitä mitään megasavustusta ole tullut. Likainen uuni kylläkin mutta ilman harmaata hönkää.

Kuuman uunin pohjaan palanutta, savuttavaa kastiketta yritettiin "uhkailla" eli raaputtaa pois pitkällä veitsellä. Lämmin villatakki oli tarpeen koska kaiki ikkunat olivat auki ja ovet selkosen selällään.

Kuuman uunin pohjaan palanutta, savuttavaa kastiketta yritettiin ”uhkailla” eli raaputtaa pois pitkällä veitsellä. Lämmin villatakki oli tarpeen koska kaikki ikkunat olivat auki ja ovet selkosen selällään.

Epäilemme, että vastukset ovat ilmeisesti lähellä uunin alatasoa, että sen takia koko juttu kuumenee niin paljon, että polttaa kiinni heti. Nyt sitten vahditaan silmä kovana, joka kerta, kun uunissa on jotain vähänkään nestemäistä ruokaa kypsymässä. Folioalustoja laitellaan patojen alle suojaksi mutta aina ei muista ja taas pillit vonkuu ja naama mustuu.

Muutamissa kodeissa täällä vierailleena olen nähnyt pieniä uuneja keittiön pöytätasoilla. Samanlaisia pikku-uuneja on käytettynä myytävänä esim. Value Villagessa (paikallinen kirppis) hyllyt notkollaan. Kyselin Winnieltä, jonka tiedän leipovan paljon, että miksi hänellä on pikkuinen uuni? Winnien keittiössä on nimittäin aivan törkeän hieno liesi/uuni-yhdistelmä, johon saa varmaan ohjelmoitua eriväriset valotkin uunin sisään. Vastauksena oli uunin vaihtelevat lämpötilat ja liian iso koko. Samoin häntä harmitti valtava energiahukka. Kakkupohjan tai piirakan paistamista varten ei kannata lämmittää isoa uunia. Niinpä keittiöissä on pikku-uunit normileivontaan ja paistamiseen. Nyökkäilin hartaana Winnien puheille mutustellen samalla pikku-uunista hetkeä aikaisemmin pöytään nostettuja herkullisia skonsseja. Kun kiitospäivä koittaa ja täytetty kalkkuna on saatava rapeaksi laitetaan isompaan uuniin hönkä päälle. Ilmeisesti uunit mitoitetaan niin, että isokokoisen kalkkunan on mahduttava sinne sisään paistumaan.

Olen nyt kaupoissa katsellut uuneja sillä silmällä ja täällä lähes kaikki valikoimassa olevat uuni/liesi-yhdistelmät ovat mahtimallia. Uuni/mikro-yhdistelmän saa pienemmässä koossa mutta muuten metrin levyinen uuni on vakiokamaa Muistan aikoinaan, kuinka oma äitini manaili normaalin kokoista sähköuunia joulun aikaan Suomessa. Ei meinannut possun pakara mahtua millään uuniin. Nyt on siirrytty jo pienempiin kinkkuihin ja mahtuu oikein mainiosti paistelemaan. Harvemmin on tullut tarvetta amerikkalaismalliselle metrin levyiselle uunille, jossa on korkeuttakin reilusti yli puoli metriä.

Kokeilin muuten uunissamme olevaa itsepuhdistusohjelmaa. Se lukitsee uunin suuluukun kolmeksi tunniksi kiinni ja paahtaa koko vekottimen niin kuumaksi, että viereiset kaksi keittiökaappiriviä sivuille ja ylös hohkaa lämpimänä puolentoista metrin päähän. Liesituulettimen päällä olevan kaapin sisällä oli lämpöä ihan reilusti. Kattilakaappi, joka on yli metrin päässä uunista kuumeni niin, että Artolta piilossa ollut Fazerin sininen suklaalevy suli kattilan sisään mössöksi. Varsinainen kiuas mutta toki viileällä säällä lämmitti mukavasti koko keittiön. En uskaltanut lähteä kotoa mihinkään koska epäilin, että kohta kärventyy komeroiden puupinnat tai lattian muovimatto sulaa.

Uuni kommunikoi äänekkäällä piippauksella kaikista vaiheistaan. Oikean lämpötilan saavuttaessaan uuni piipittää noin puoli minuuttia. Siihen havahtuu railakkaampaakin iltapäivää viettävä kotirouva. Uunin ajastin pimputtaa eri äänellä ja tasaisin väliajoin aina vain kovemmin ja kovemmin aikarajan ylittyessä. Samoin puhdistusohjelman aikana uuni äännähteli eri tavoin ohjelman vaihtuessa. Kiitospäivän aikaan naapuruston äänimaailmaan kuuluukin sihisevän kalkkunan lisäksi uunien inkutukset ja palovaroittimien ulvonta.

 

***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  *

Kitchen monster

We thought it´s just a kitchen oven but we found out that it´s a scary, smoky monster. I have been trying to bake with our huge oven but every time I have some runny food the result is smoky, grey catastrophe. The fire alarms turns on and I have to open every window and door to get some fresh air. The other thing is that the smoke don´t go away especially from upstairs. I don´t know what is the secret of proper ventilation.

We were wondering why the runny food that drops to the bottom of the oven burns so fast. We assume that the heat resistors are so close to the bottom and that would be the reason why everything sticks and burns in few minutes. This is the first time I have this kind of problem. My smaller (typical European style) oven back in Finland didn´t burn the juices with smoke. There was a mess but no smoke. Our current oven is also huge comparing Finnish standard model. My pans look pathetically small inside the oven. The oven has many fancy options like recipe, self-cleaning and lots of very loud alarm signals. If you are having your afternoon nap the oven will definitely wake you up when it´s ready. I have pressed the recipe button but no prints has come out :D.

I asked from my friend why she is having two ovens; huge, modern kitchen oven and a small countertop oven. She said that it´s simpler to bake in the small oven. The heat control is easier and it doesn´t consume lot of electricity. Usually the big oven is used in Thanksgiving when you have to bake the massive turkey.

Luckily I´m not the only one with burning problems. We hear often the fire alarms from our neighbour’s homes. I really understand why people like to barbeque outside over the entire winter even when it´s freezing cold.

Jouluista bling blingiä

Van Dusen Botanical Garden on yksi suosikkipaikkojamme Vancouverissa. Keväällä ja kesällä siellä pidetään mm. erikoisautonäyttelyitä ja toki käymme puutarhassa myös kauniiden puiden ja istutusten vuoksi. Jouluksi puutarha verhoutuu 1,4 miljoonan LED-valon alle. Vapaaehtoiset mutta ahkerat valotontut ovat kolmen kuukauden ajan testanneet jokaisen puutarhaan viritetyn valosarjan. Toimivat valosarjat levitetään 12 eekkerin alueelle. Ekku Peltomäkeä mukaellen pieneen lammikkoon, siinä olevaan saareen ja itse veteen on viritelty musiikin mukaan vaihtuva valoshow. Puutarhassa kiertelee myös ”skandinaaviset” joulutontut Sven ja Jens. Kuvat eivät tee oikeutta puutarhan uskomattomalle jouluvalotykitykselle mutta tässä muutamia otoksia.

valometsa

Metsän keskellä oli jättipipareita, komeasti kasvaneita sieniä sekä piparkakkutalo.

vandusenvaloja

Suhkulähteiden värit vaihtuivat sateenkaaren sävyissä.

heijastuksiaveteen

Veteen peilautuvat heijastukset kaksinkertaistivat valolamppujen säteet.

kierratysta

Valotontun nerokas kierrätysidea: katkaistaan tyhjä vesipullo puoliksi ja leikataan reunat. Kierretään kiinni värilliseen lamppuun ja ”valotulppaanit” ovat valmiita.

valoja_valoja

Puutarhassa oli upeaa kävellä polkuja pitkin ja vain lumoutuneena katsella erilaisia sommitelmia.

heijastus

Yksinkertaista mutta tehokasta. Puunrungot olivat vaikuttava näköisiä.

yksinkertaista

Lähikuva pallovaloista. Muutama kierros rautalankaa ja valoja. SImppeli toteutus ja kaunis katsella.

prinsessapuut

Pikkutytöt ihastelivat kolmen vaaleanpunaisen kuusen ryhmää.

Jouluvaloista huumantuneina päätimme kotimatkalla kierrellä naapurikorttelissa ja tutkailla minkälaisia jouluvaloja he olivat laittaneet. Me olemme poltelleet parvekkellä lyhdyissä kynttilöitä ja sisälläkin ikkunalaudalla on palanut kynttilät. Ajattelimme, että jouluvalojen hankinta ei kannata koska niitä ei voi käyttää turvallisesti Suomessa. Muutenkin pidämme ehkäpä enemmän luonnollisesta kynttilän valosta. Täällä nimittäin tuntuu, että valtaosa on vain tempaissut jouluvaloroikat autallista esiin, roimaissut ne ulos talon seinille, portin pieliin ja ikkunoihin. Sen suurempia asetteluja tai taiteellisempaa silmää ei ole käytetty. Voi olla, että joillakin on mennyt kuppi nurin, kun joku perheessä on marissut; ”kaikilla muilla on jouluvalot ja meillä ei vieläkään ole ja milloin sinä ajattelit ne laittaa vai meneekö taas yli joulun ja sitten on myöhäistä ja mitä sukulaisetkin siihen sanoo!?” Valot esiin, töpseli seinään ja menoksi lähipubiin. Jouluvalaistuksia on laidasta laitaan, kaikki valot, pillit ja viheltimet esiin -tyylistä esteettisesti asennettuihin, harmoonisiin valaistuksiin.

jouluretkella

Jouluvalaistus sopii Bossiin keltaiseen kuosiin. Meidän piti hankkia autoon poronsarvet ja punainen nenä mutta emme niitä löytäneet lähikaupasta. Ehkäpä ensi vuonna.

graafinen

Hillitty, graafinen ja tyylikäs kokonaisuus. Toi kauniisti esille talon omat linjat.

erivarivalot

Erivärivaloja mutta silti mukavan rauhallinen kokonaisuus.

rekiretki

Tässä pihassa oli satsattu hauskoihin yksityiskohtiin. Poron selässä mtkustivat kumiankka ja kumibroileri tonttuhatut päässä.

discojoulu

Tämän huushollin omistajat ovat ehkäpä nuorekkaampaa porukkaa. Pihalla välkkyi ja vilisi, discomusakka soi ja autotallin oveen heijastui discopallon säteet. Taustalla pyörii joulukaruselli, jossa soi oma musiikki.

joy

Nämä enkelit taisivat leikkiä kuurupiiloa, sillä toinen oli vetänyt päänsä kaavun sisään.

naapurin_parveke

Lähinaapurimme parvekkeella on liikkuvaa poroa, pimputtavaa joulukuusta, välkkyvät tähdet, valaistu joulupukki ja paljon paljon muuta. Tätä jaksan katsella tullessani hämärissä kotiin. Aina sieltä löytyy jotain uutta.

lentava_ankka

Me emme tiedä miten katolla hengaileva ankka liittyy jouluun. Tässä samassa pihassa tosin oli poron selässä matkustajina kumiankka ja kumibroileri.

simppeli

Pallolamput tuovat tähän taloon linnamaista tunnelmaa.

***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  ***  *** **

Christmas bling-bling

Van Dusen Botanical Garden is one of our favourite places in Vancouver. In spring and summer there are e.g. special car and motorbike shows and of course we love to walk around the beautiful garden and plantations of trees. For the Christmas time the garden has a special decoration – 1.4 million LED lights. Within three months time the hard-working volunteer elves tested each garden light set. After that the light sets are applied across the 12-acre area. You can enjoy the twinkling lights and light show, take a stroll down Candy Cane Lane, hear the sweet sounds of caroling, and get in to the spirit of the season. You can also meet Scandinavian Christmas Elves Sven and Jens walking in the garden. Pictures do not do justice to this incredible glittering winter wonderland but here are few shots.

There are also pictures from our neighbourhood Christmas light displays. We drove around and got few shots from different style and taste. Someone likes to have a lot of rainbow colours while others preferred very elegant setup. We enjoy candlelight in our home so it was nice to have a look what kind of twinkling lights our neighbourhood has.