Grillikausi jatkuu edelleen

Ensimmäisiä asioita, mitä Kanadaan saapuessamme kuulimme paikallisten asukkaiden erityisesti hehkuttavan oli grillaaminen. Se on niin kätevää ja ei tule tiskiä ja kaikilla pitää olla grilli ja ai miten tunnelmallista takapihalla tai partsilla grillaaminen onkaan. Meidän grillaamiset ovat tähän mennessä olleet takapiruna seisoskelua ja grillimestarin tankkauksesta huolehtiminen (ja se metari ei ole ollut kumpikaan meistä). Olemme saaneet aivan uskomattoman hyviä grilliherkkuja Lemmenrannassa Raunon kokkaamana ja sitä tasoa on vaikea ylittää.

Hiukan pelonsekaisin tuntein lähestyin rautakaupan grilliosastoa ja syystäkin. Toista metriä leveät toinen toistaan komeammilla kromihimmeleillä varustetut grillit uhkuivat miehistä macho-henkeä. Mittaritauluja oli joka lähtöön ja hetken aikaa luulin olevani autokaupassa enkä grilliosastolla. Jos jossain grillissä olisi ollut valoheittimet olisin voinut vannoa, että illan pimetessä grilli olisi hurauttanut tiehensä savua tupruttaen pikkuiset grillipyörät sudittaen asfaltilla. Näistä megaluokan komistuksista en oikein innostunut, sillä arvelin, että kolmessa kerroksessa oleville noin  metrin levyisille ritilöille ei kahden hengen perheessä oikein riitä täytettä, vaikka kuinka sitä pihviä vasaroisi littanaksi lätyksi.

Siirryin suosiolla poloisempien grillien osastolle. Mehän olemme aina olleet kiinnostuneita kokoontaiteltavista ja helposti kuljeteltavista jutuista. Taittuva retkigrilli, jonka voi näppärästi vetää perässään (kuin matkalaukkua) vaikkapa rantsulle (hiekassahan ne pyörät toimii tosi hyvin) oli just passeli ratkaisu meille. Vaihtoehtojakaan ei ollut hillitöntä määrää ja myyjän avustuksella löysin sen oikean. Myyjä yritti sinnikkäästi ehdotella vähän isompaa ja parempaa mutta sitkeästi vakuutin haluavani säälittävän, pienen ja vain noin 25 sentin alueelta lämpiävän kapistuksen. Laskin, että siihen mahtuu kaksi kanapalasta sekä kaksi maissia ja muutama parsa pekonilla oikein hyvin. Pahvilaatikkoon pakattu grilli ja viiden litran kaasupullo kainalossa ajelin tyytyväisenä kotiin.

Vasemmassa reunassa erottuu uusi grillimme ostoskärryssä. Ei edes täytä koko kärryä vaan alle puolet siitä.

Ylpeänä purin pahvilaatikon autosta autotallin edessä ja kannoin saaliin takapihalle. Vähän vilkuilin ympärilleni, että näkeväthän naapurit, kuinka olemme mekin siirtyneet grillikauteen. Sitten alkoikin kahden tunnin uurastus, kun taiteilin grillin kasaan. Ei ollut selkeitä ohjeita vaan ruuvi A menikin eri kohtaan kuin kuvassa näytettiin ja kas ohjekin oli vähän eri mallille, kuin mitä paketista esiin putkahti. Päätimme siis syödä uunissa paistettua kanaa. Samaan aikaan, kun laittelin kanaa uuniin keittiössä kuulin kumeaa V8-moottorin jylinää. Vastapäisen naapurin setä oli myös käynyt grilliostoksilla. Jos meidän grilli mahtui pahvilaatikossa Bossin takakonttiin, niin naapurisedän grilli tuli pickupin lavalla ja vaati neljä äijää nostamaan sen sieltä alas. Olimme armotta häviöllä grillikauden varustelussa.

Siellä sitä kelpaa grillikantta availla pickupin lavalla. Keittiön ikkunasta katselimme, kuinka naapuri siirtyi myös grillikauteen. Tosin vähän eri tyylillä kuin me. Ei näkynyt pahvilaatikkoa missään.

Seuraavana iltana yritimme kytkeä kaasuletkua grilliin mutta eipä lähtenyt pelittämään vaikka kuinka ruuvasimme. Tällä kertaa söimme pannulla paistettua kanaa. Kaupassa selvisi, että jos vaan väännätte letkun kiinni vastapäivään, niin silloin homma toimii.

Mites tää kaasuletku nyt oikein laitetaan? Huomatkaa – turvallisuus ennen kaikkea, kuvan alareunassa on sammutin jos grilli vaikka saatais syttymään.

Jo vain kolmantena iltana saimme grillin kuumaksi ja kananpalat mustiksi. Samalla totesimme, että takapihalle täytynee hankkia isompi pöytä, sillä vajaan puolen metrin levyisellä patiopöydällä ruokailu oli ahdasta. Paikallisen huuto-netin sivuilta pongasimme kätevän, kokoontaitettavan (!) pöydän tuoleilla. Kaupat lukkoon ja hakumatkalle. Bossi osoitti taas kykynsä imuroida sisään, mitä uskomattoman kokoisia tavaroita. Siinä vasta kunnon kuljetusjuhta.

Kelpaa sanomalehtiä levitellä, kun saatiin isompi pöytä komistamaan takapihaa. Talveksi pöytä laitetaan sisälle talliin ja taitetaan keskeltä kasaan, jolloin siitä tulee juuri passeli työskentelytaso.

Nyt on kyselty skypen kautta Raunolta hyviä grillivinkkejä, kärytelty pihviä ja muita herkkuja. Hyvää on mutta edelleenkään en ymmärrä, miten sitä tiskiä muka tulee vähemmän?? Grillialusta on jynssättävä puhtaaksi ja lautaset pestävä niinkuin muutenkin. No ehkäpä joku kerta tämä asia selvinnee. Sillä aikaa keskitymme grillailemaan ympäri vuoden, sillä se kuuluu asiaan.

Vihdoin päästiin itse asiaan eli syömään grilliruokaa.

Sadesään keppostelijat

Olemme olleet aikaisemmin USA:n puolella Halloweenin aikaan ja viime vuonna olimme ensivisiitillä Kanadassa loka-marraskuun vaihteessa. Halloween hulinaa on siis nähty mutta itse karkki ja kepponen -ovelta ovelle kiertelijät ovat jääneet kokematta. Hotellihuoneiden ovilla ei juuri keppostelijoita ole näkynyt. Päivä ennen H-hetkeä kävin ostamassa säkilliset Angry Birds -karkkeja. Ajattelimme näin pitää Suomi-kuvaa yllä valistamalla lapsukaisia siitä, että Angry Birds on kehitetty Suomessa. Asuntoa olimme koristelleet erilaisilla ötököillä ja viimeistelin porraskaiteen verisillä sideharsoilla. Vesiväreillä saa komeasti verijälkiä aikaan. Huomasimme, että naapurin ikkunalaudalla loimotti oranssi, suuri kurpitsa. Meillä sen sijaan oli paperinen kurpitsa mutta sentään oranssit kynttilälyhdyt luomassa tunnelmaa.

Kurpitsaa emme hankkineet vaikkakin Pohjois-Amerikassa suuren ja mahtavan kurpitsan hakureissut ovat perheen yhteinen huvitus ja erinomaista bisnestä kurpitsanviljelijöille. Kurpitsan noukkimisen oheen on kehitelty kaakotarjoilua, vaahtokarkkeja, pientä naposteltavaa ja sun muuta osteltavaa tavaraa. Karuimmillaan kurpitsan voi käydä hakemassa mutaiselta pellolta, jonka laidalla istuu tuiman näköinen rahastaja. Tänä vuonna kauniin ja kuivan lokakuun alun jälkeen jatkunut sadesää pilasi suurimmalta osalta kurpitsamyyjiltä ansiot BC:ssä. Perheet eivät innostuneet sadesäällä liikkelle mutavelliin kurpitsajahtiin. Osa viljelijöistä syöttää ylijääneet kurpitsan lehmille ja vuohille. Loput mössätään takaisin pelloille maatumaan.

Illan nuorin keppostelija ujosteli niin kovasti, että emme saaneet häntä ”pysäytettyä” kuvaa varten. Tyttönen olisi vain halunnut vähän kurkistella nurkan takaa ampiaispallot heiluen. Luultavasti ensi vuonna meno on jo aivan toista, siihen malliin hän jo varjeli kurpitsasankkonsa sisältöä isältään. Syytä olikin, sillä isukki heilui taustatukena tikkari suussa ja pari suklaapötköä näkyi rintataskussa.

Iloinen joukkio oli aidosti riemastunut Angry Birds -karkeista. Varsinkin merirosvo ylisti saalistaan kavereilleen.

Ninja Assasin kajautti reippaalla äänellä Trick or Treat -kysymyksensä. Äänestä tunnistimme hänet vastapäisen naapurin pojaksi. Tällä kaverilla on ehtymätön mielikuvitus ja tarinan kertojan lahjoja. Hän viihdyttää muita lapsia todella polveilevilla jutuilla ja he kehittelevät yhdessä leikkejään niiden ympärille. Heppuli tietää dinosauruksista ja luonnonmullistuksista sekä avaruusaiheista faktaa kasapäin. Olen joskus jäänyt itsekin kuuntelemaan avonaisen autotallin oven luokse tarinan kehittymistä sekä yleensä meganomaanisia räjähdyksiä sisältävää loppuhuipennusta.

Naismerirosvoja ei illan aikana näkynyt kuin tämä yksi tyttönen. Hän on ollut kesän aikana apuna autonpesussa etupihalla. Erityisesti hän pesee ja kiillottaa kaikki hevoslogot. Yhdessä olemme opetelleet laskemaan niitä sekä pähkäilleet mitä eri värejä Mustangissa on.

Karkkikassien täytön jälkeen tämä ryhmä pyysi ruoka-avustusta hyväntekeväisyyteen. Tällaiseen en ollut osannut etukäteen varautua, joten meni hetki, kun kaivelin keittiön kaapeista muutamia säilykepurkkeja avustuskassiin. Useat perheet täällä lahjoittavat osan lasten saamista karkeista hyväntekeväisyyteen Halloweenin jälkeen.

Sade jylläsi myös Halloween-iltana, joten keppostelijoita oli vähemmän liikkellä kuin yleensä ja suurimmalla osalla hienot asut jäivät sadetakkien alle. Meille oli hauska kokemus vietää iltaa jakamalla karkkia iloisille lapsille ja jutella tovi keppostelijoiden kanssa. Angry Birds -namit olivat menestys, sillä lapset suorastaan hihkuivat niitä saadessaan. Kassien koosta ja painosta päätelleen karkkeja syödään vielä pitkän matkaa ensi vuoden puolellakin.