Pitkillä ajomatkoilla moottoripyörän satulan ominaisuudet korostuvat hyvässä ja pahassa. Jostain syystä jo sadan kilsan jälkeen ryhdymme kiemurtelemaan satulalla vaihdellen ajoasentoa puolelta toisella. Lopulta pitää pysähtyä ja hypellä ripaskaa pyörän ympärillä, että takapuoli vertyy. Sama ongelma oli molemmissa pyörissä. Vanhemmassa Hondassa satula oli lössähtänyt eli liian pehmeä. Moto Guzzin satula painoi istujaa kohti tankkia, mikä tuntui hyvin epämiellyttävältä.
Arto oli kuullut tietävältä moottorihörhöltä erinomaisesta satulasepästä, joka muotoilee satulan ajajan toiveiden sekä peffan mukaan. Satuloihin asennetaan myös ergonominen geelityyny, joka luonnollisesti parantaa istuvuutta merkittävästi. Tuumasta toimeen soittelimme Rich´s Custom Seats -yritykseen ja sovimme tapaamisesta.
Richin satulapaja sijaitsee Kingstonissa Washingtonissa lauttamatkan päässä mantereelta. Hän tekee satulan valmiiksi yhden päivän aikana ja jotta työt voidaan aloittaa heti aamulla klo 8.30 hän tarjoaa pitkämatkalaisille majoitusta satulapajan yläkerrassa. Sinne mekin kömmimme myöhään illalla saavuttuamme Kingstoniin. Paikka oli erittäin siisti ja keittiössä olisi voinut hoitaa illallisen suuremmallekin ryhmälle. Erinomaista palvelua ja Rich on tällä tavalla kääntänyt syrjäisen sijainnin edukseen. Aiemmin satulapaja on sijainnut Seattlessa lähellä Moto Internationalia.
Työpäivä aloitetaan rennosti koirien aamuharjoituksilla. Treeniin kuului ylävitoset, kierimiset, istumiset ja herkkujen napostelu.
Honda 900:n satula palasteltiin kappaleiksi ja ei tuo pehmuste ihan freesiltä näyttänyt.
Mallikappaleista tsuumailimme Hondaan sopivia värejä. Päädyimme käyttämään samoja sinisen sävyjä, kuin pyörän kyljissä olevat ”vauhtiviivat”. Satulaverhoilun saattoi valita nahkaisena tai vinyylisenä.
Rich kyseli tarkkaan, mikä nykyisessä satulassa oli päin p…tä. Juteltiin myös satulan mallissa ja muodoista. Pitäisikö sen korostaa pyörän olemusta jotenkin vai sulautua pyörään. Samalla keskusteltiin takamatkustajan mukavuudesta. Paikalla oli myös neljä muuta asiakasta ja takamatkustajat mallasivat useasti tulevaa istuinta.
Mihinkäs kohtaa se peffa oikein asettuu? Rich piirteli kynällä merkkejä ja työntekijät muotoilivat satulaa sen mukaisesti. Liimaa suihkuteltiin satulan päälle ja lisäiltiin fylliä tarpeen mukaan.
Satuloiden viimeistelyn ja tarkimmat säätelytyöt mestaroi Rich itse. Hänellä oli selvästi vuosikymmenien kokemus satuloiden tekemisestä Jokainen työvaihe tarkastettiin Richillä ennen lopullista manööveriä.
Rich piirsi paikalla olleeseen harrikkaan halloween-henkisen pahisnaamion.
Norgen satula työn alla. Kirkkaan punaisen satulan sijaan päädyttiin hillitympään vaihtoehtoon. Satulan päälinen on käärmekuviota ja sivut mustaa nahkaa. Mietimme erilaisia tikkauksia ja tekstejä mutta sitten kuulimme, että kirjaimien tikkaaminen kestää tuntejä, joten se jätettiin suosiolla väliin.
Paikalla olleet kaksi karvaista apualaista todella nauttivat työtehtävistään. Varsinkin Richin koira odotti innokkaana lähettiautojen saapumista. UPSin stepvanin kaartaessa tontille koira hyppäsi sängystään kesken unien ja kiirehti paikalle. Stepvaneja pyöri pihalla useaan otteeseen ja sattumalta näin, mitä takapihalla tapahtui. Lähtiessään kuski heitti herkkupalan koiralle, joten ei ihme, että kaikki kuljetusautot saivat erionomaisen vastaanoton.
Ennen lopullista viiimeistelyä pyörillä käytiin koeajolla. Rich kyseli tuntemuksia ja hienosääti satuloita keskustelujen perusteella.
Karvakaverit todella osallistuivat päivän puuhiin ja hoitivat omat hommansa tyylillä. Tässä keskitytään korjailemaan satulan takaosan asentoa. Samalla voi vähän nuuhkia olisiko Richillä herkkuja taskussa tai korvan takana.
Entinen pukuompelija tikkasi Hondan satulan nopeasti ja tehokkaasti kasaan. Hänellä oli erinomainen värisilmä ja materiaalien tuntemus. Meidän satuloihin ei haluttu erikoisempia koristetikkauksia mutta muille asiakkaille ompelija teki uniikkeja upeita kuvioita.
Koirat ja asiakkaat ulkoilemassa takapihalla.
Rich on intohimoinen moottoripyöräilijä ja keskittynyt pitkien matkojen ajoihin. Seinillä oli useita kylttejä hurjista ajomatkoista ja -ajoista. Perheessä on suomalaisia sukujuuria, sillä Richin vaimon isovanhemmat ovat muuttaneet Suomesta USA:han sodan jälkeen. Rich perheineen on suunnitelleet matkaa Suomeen, mutta kuten tunnettua amerikkalaisen yrittäjän elämä on kiireistä ja aika tahtoo mennä töiden tahdittamana.
Satulapajan ilmapiiri oli rento ja leppoisa vaikka puuhattiin viiden pyörän kanssa yhtäaikaa. Kaikkien piti valmistua perjantai-päivän kuluessa. Richin taukoihin kuului koirien viihdyttäminen.
Työt aloitettiin puoli yhdeksältä aamulla ja iltaviideltä kaikki oli valmista. Hondasta tuli ihan erinäköinen korkeamman ja kaksivärisen satulan myötä. Illan sumussa ja hämyssä ajelimme Port Angelesiin . Tarkoituksena oli tutustua Olympic kansallispuiston ihmeisiin. Joita tosiaan piisasi.
Alhaalla laaksossa oli sankka sumu mutta puolivälissä vuoristotietä taivas aukeni. Ajellessa piti olla tarkkana, sillä tien varrella hyppelehti peuroja. Ajattelin ensin, että peurat eivät voi käpötellä niin jyrkissä paikoissa mutta niin vain singahti ”bambi” yli tien ja ylös pystysuoraa vuoren rinnettä.
Hotellin pihaan oli illalla ilmestynyt pyöriemme viereen tutun oloinen bemari. Aamulla teimme lähtöä yhtäaikaa ja juttelimme englanniksi niitä näitä pyöristä. Yllättäen heppu kysäisi olemmeko Suomesta? Tapiola-logolla oleva huomioliivini varmaan vaikutti suomalaisen aksentin lisäksi asiaan. Jouni kertoi asuvansa parhaillaan Kiinassa ja reissaavansa töiden vuoksi säännöllisesti Seattlen seutuvilla. Vapaa-aika kului tutustuessa mielenkiintoisiin paikkoihin motskarilla.
Uusi satula tuntui mahtavalta ja pitkäkään ajomatka ei puuduttanut paikkoja. Silti oli hyvä pysähtyä venyttelemään ja katselemaan maisemia. Näkymät ovat niin toisenlaisia kuin Suomessa.
Anki ja Arto Kanadassa 